Haluan puhua tavallisuudesta (siinä sivussa erilaisuudesta) ja siitä kumpi olen, tai haluan olla. Haluan ensin avata sekä itselleni, että kaikille hieman näitä käsitteitä. Käytän apuna rakasta wikipediaa.
TAVALLINEN= Ei erikoinen, arkipäiväinen, normaali, tuttu, yleinen.
(NORMAALI= Tavanomainen, säännönmukainen, odotuksia vastaava hyväksyttävä.)
ERILAINEN= Sellainen, joka poikkeaa muista, toisista eroava, erikoinen.
Erilaisuus on kai nykyään aika lailla nosteessa. Ja jos se tarkoittaa suvaitsevuutta erilaisia ihmisiä ja asioita kohtaan, on se pelkästään hyvä asia. Uskon kuitenkin meidän jokaisen elävän olennon olevan sekä tavallisia että erilaisia. Uskon sekä tavallisuuden että erilaisuuden kuvaukset läpäisevän meidän kaikki. Olemme erilaisen tavallisia sekä tavallisen erilaisia. Erinomaisen tavanomaisia sekä tavanomaisen erinomaisia. Olemme jokainen ainutlaatuisia yksilöitä, jollaisia tosia ei tule vastaan missään päin maailmaa, vaikka etsisit kissojen ja koirien kera. Ja hyvä niin.
SAMANLAINEN= Sellainen, joka ei poikkea toisesta paljoa, eroamaton.
Tykkään lauseesta "Ei poikkea toisesta paljoa." Ei paljoa, mutta kuitenkin poikkeaa. Toki on olemassa identtisiä kaksosia (puhumattakaan ällistyttävistä twinstrangers-löydöistä), joilla on sama geeniperimä ja näyttävät täysin samalta. Mutta, heilläkin on erilaiset sormenjäljet. Mainitsemattakaan luonteenpiirteitä ja mieltymyksiä.
Yksilöitä yhteisössä.
YKSILÖ= Yksittäinen henkilö. Sellainen, jolla on ominaisuuksia ja relaatioita.
(RELAATIO= Erilaisuussuhde kahden asian välillä.)
YHTEISÖ: Elämänmuodon, taloudellisten tai aatteellisten päämäärien perusteella kokonaisuuden muodostava ihmisryhmä.
(Kiitos jälleen Wikipedia.)
Miksikö pohdin kyseistä asiaa. No, siksi. Kuten sanoin, olen aina ajatellut olevani taviksien tavis. Kuitenkin tavallinen mieheni, kutsuttakoon häntä tässä Pöllö Pappulaksi, sanoo usein, ettei toista kaltaistani löydy koko universumista. Eikä se välttämättä ole kohteliaisuus. Tai ainakaan sillä ei ole mitään tekemistä henkeäsalpaavan kauneuteni tai uskomattoman älykkyyteni kanssa. Hän puhuu hölmöydestäni. Hassuudestani. Väläytyksistäni, naisen logiikastani, nauruhepuleistani sekä muista kohtauksistani. Näistä Pappula voisi kuulemma kirjoittaa kirjan. Vitsikirjan, oletan.
No jaa, eiköhän hölmöjä naisia ja miehiä riitä maailmassa. Palataan hölmöyksiini myöhemmin. Nyt keskitynkin tavallisina pitämiini asioihin itsessäni. Ja koska rakastan listoja, teen listan, jossa samalla esittelen itseäni.
-Lastenhoitaja.
-Rakastan värejä. Lempiväreinä Sininen, musta ja valkoinen.
-Eläinrakas, lempieläiminä kissat, pöllöt ja pesukarhut.
-Rakastan herkuttelua, erityisesti suklaata.
-Käyn kuntosalilla kaksi kertaa viikossa.
-Vietän paljon aikaa tv:n ääressä (mm. Salatut elämät kuuluu vakio-ohjelmistooni) sekä netissä palloillen.
-Luen jonkin verran (hömppä)kirjoja, jotka lainaan kirjastosta.
-Luen jonkin verran (hömppä)kirjoja, jotka lainaan kirjastosta.
-Pidän valtavirtamusiikista, siitä, mitä radiossa soitetaan (esim. Cheek, Sanni, Haloo Helsinki).
-Itsevarma, mutta kuitenkin tyytymätön moniin ulkonäöllisiin seikkoihin itsessäni (niin kuin luultavasti jokainen), esimerkiksi laineikkaat maantienharmaat hiukset.
Ei pöllömpää.
Ps. Huomasitte varmaan, että rakastan googlea ja wikipediaa. Ilman niitä en esimerkiksi tietäisi mikä on servaali. KVG!
Pps. Haluaisin jokaisessa postauksessani suositella/kehua jotakin, josta pidän/olen innostunut. Tänään maininnan saa Youtube-kanava Tarronto Land - The Finland diaries, jossa eteläafrikkalainen nuori nainen kuvailee Suomea ja suomenkieltä. Voisin kuunnella ainakin sata kertaa hänen sanovan "Kiivetä perse edellä puuhun."